PARTURI-KAMPAAJAN TYÖN HISTORIAA 1800-LUVULLA JA 1900-LUVUN ALKUPUOLELLA

Aikaisemmin ( luultavasti 1700 tai 1800-luvulle asti ) oli tavallista, että parturit suorittivat myös yksinkertaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä, kuten haavojen sitomista, verisuonen avaamista, murtuneiden käsien ja jalkojen lastoittamista, paiseiden puhkaisemista ja entisajan alkeellista kirurgiaa. Näitä tehtäviä pidettiin tuolloin liian halpa-arvoisina lääkärien suoritettaviksi.

Hiusten päivittäinen peseminen on tuore ilmiö ja se ylestyi shampoita seurannaiden hoitoaineiden myötä. 1800-luvulla hoitoaineita ei hiuksiin vielä tarvittu, sillä hiusten luonnollista öljypitoisuutta ei kulutettu päivittäin. Öljyt  tekivät hiuksista helpot käsitellä, eikä näin ollen kampauksiin tarvittu yhtä paljon erilaisia apuvälineitä ja aineita kuten nykyään.

1800-luvulla hiuksiin käytettiin öljyä, jotta saatiin kiiltoa, puuteria, jotta saatiin harjattua lika hiuksista pois ja hiusvettä, jotta hiuksesta tulisi kiiltävämpi, paksumpi ja vahvempi.

Miehille  pulisongeista ja viiksistä tuli 1800-luvulla oma osansa hiusmuotia. Pitkähkö tukka, joka oli kuitenkin lyhyempi kuin naisilla, oli miehillä yleinen 1900-luvun alkupuolelle saakka. Miehet sitoivat usein tukkansa poninhännälle.

1860: Vetyperoksidia alettiin käyttämään hiusten vaalentamiseen. Tätä ennen hiuksia oltiin vaalennettu esim. soodan ja auringonvalon avulla.

1870: Hennan käytöstä (henna pensaan kuivatuista lehdistä saatavaa väriainetta) tuli suosittua 1870-

1890-luvuilla. Henna muutti hiukset kullanruskeiksi ja tätä käytettiin erityisesti harmaan hiuksen peittämiseen. Punertavia hiuksia pidettiin 1860-luvulle asti epätoivottuina ja rumina.

1910-luku: Ensimmäinen moderni shampoo esiteltiin.

1930-luku: Permamentit ylestyivät.

1940-1960: Monet keskiluokkaiset naiset pesettivät hiuksensa kerran viikossa käydessään kampaajalla. Samalla hiukset muotoiltiin seuraavaa viikkoa varten.

Muoti 1900-luvun parillla ensimmäisellä vuosikymmenellä oli lähes samanlaista kuin 1800-luvulla. Naisten muoti oli enenevässä määrin kapeaa ja pilarimaista.

 MUODIN ERI VUOSIKYMMENIÄi

Vaatteet tekevät miehen. Vaihtelu virkistää. Vanhassa vara parempi. Kaikki nuo ovat suomalaisia sananlaskuja, jotka voisivat kuvata muotia ja sen pitkää historiaa. Muoti toistaa itseään jatkuvasti, säännöllisin väliajoin. Vo olla siis varma, että monet naurettaviltakin tuntuvat muotivillitykset tulevat vielä takaisin - vain pienen kasvojenkohotuksen saaneena.  

Muoti on kuin itsestään jakautunut eri vuosikymmenille, ja tietyt trendit tuntuvat leimaavan vahvasti joitakin niistä. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään, minne esimerkiksi uuden bolerosi juuret ulottuvat? Muodilla onkin pitkä historia, Seuraavaksi listattuna muutamia muodin vuosikymmeniä.

1920-luvun muoti – niukkaa ja poikamaistaTyyli oli 1920-luvulla osaltaan poikamaista erityisesti lyhyiden hiusten ansioista. Hiukset haluttiin sileiksi ja niskasta lyhemmiksi kuin edestä. Hiuksiin kiinnitettiin helmiä ja sulkia. Kellohattu tuli muotiin, ja usein se vedettiin niin syvälle päähän, että hatun alta pilkisti vain hallittu hiuskiehkura. Kaulukset sekä hihat katosivat muodista ja vyötärönlinja madaltui lantiolle.

Naisellisen yksinkertainen muoti löi läpi, kun Coco Chanel lanseerasi valkokauluksisen mustan kreppipuvun. Naisille, joita kutsuttiin Charleston-tytöiksi oli ominaista meikin käyttö arkisin ja hameiden helmojen lyheneminen. Vaatteista tulikin pian niukempia ja kapeampia kuin koskaan aiemmin. Leikkaukset olivat geometrisia ja erityisesti sateenkaaren värit olivat suosiossa.

1960-luvun muoti – värikästä ja rentoa hippityyliä
Vuosikymmen oli hippiliikkeen kulta-aikaa. Naiset pukeutuivat kireisiin, mutta alaspäin leveneviin housuihin sekä värikkäisiin tunikoihin, joita koristivat monenlaiset printit, kuten kukat ja pitsi. Hiukset olivat pitkät ja luonnollisen kiharat. Erilaiset hiusnauhat olivat suosittuja. Käsiä ja kaulaa koristivat monenlaiset helmet, ja joskus kuljettiin avojaloin.

Beatles-yhtye nousi suosituksi bändiksi, ja heidän hiusmuotiaan sekä vaatteitaan kopioitiin. Kaula-aukko avartui, ja minihame keksittiin.

Meikkityyli puolestaan vaihteli läpi 60-luvun. Ripsissä oli erittäin paljon ripsiväriä ja silmissä oli usein irtoripset. Meikkipohja oli erittäin paksu. Naiset ottivat mallia myös elokuvista, ja esimerkiksi Kleopatran meikkityyliä ihannoitiin.

1980-luvun muoti – ylisuurten paitojen ja neon-värien sekamelskaa80-luvusta tulee monelle mieleen ensimmäisenä kirkkaat neon-värit. Pinkkiä, keltaista, oranssia ja vihreää oli kaikkialla. Trendikkäät pitivät olkatoppauksia, minihameita, säärystimiä, wayfarer-aurinkolaseja, Reebokin Hightops-kenkiä (nykyään Freestyle), MC Hammer -housuja ja ylisuuria paitoja. Kun vielä ottaa huomioon, että kerrospukeutuminen oli muotia, saadaan aikaan melkoinen sekamelska.

80-luvun hiuksissa tärkeintä oli volyymi. Hiukset tupeerattiin ja kiharrettiin mahdollisimman isoiksi ja näyttäviksi.

Naiset käyttivät myös paljon meikkiä – siis todella paljon. Luomivärien käyttöä ei ujosteltu, vaan käytettiin muun muassa sinistä, keltaista, oranssia ja pinkkiä. Eyelinereita ja ripsivärejäkin löytyi monissa eri väreissä. Poskipunaa taas piti levittää useita kerroksia. Monet halusivat kasvoihinsa samanlaisen luomen kuin Madonnalla, eikä silloin ollut ollenkaan epätavallista, että sellainen saatettiin piirtää itselle ruskealla eyelinerilla!

Aikakauden tunnusmerkkejä

Ylisuuret vaatteet ja olkatoppaukset

Vuosikymmenen vaatemuoti korosti vartalon kokoa. Ylisuuret puvuntakit, leveät housunlahkeet ja väljät paidat kuuluivat sekä naisten että miesten pukeutumiseen. Suuruusvaikutelmaa korostettiin olkatoppauksilla.

Jakkupuvusta ja olkatoppauksista syntyi pankeissa ja teollisuusyrityksissä työskentelevien naisten uusi univormu ”power suit”, jonka avulla naisten oli helpompi pyrkiä lasikaton läpi miehisillä aloilla.

Ajalle tunnusomaista oli väljien lahkeiden ja takin hihojen kääriminen.

Vaikutteita miesten vaatteista

Naisten vaatteisiin poimittiin vaikutteita miesten vaatteista. Sellaisia olivat muun muassa ylisuuret miesten puvuntakkia muistuttavat yksi- tai kaksiriviset jakut, korkeavyötäröiset laskoshousut ja vyön käyttö, tukevat nauhakengät sekä baskerit tai litteät lätsät, henkselit ja kalvosinnapit.

Neonvärit ja painokuviot

1980-luku oli kirkkaiden värien ilotulitusta. Näkymää hallitsivat kirkkaat päävärit, neonvärit, värikkäät painokuviot, pilkut ja raidat.

Katumuoti

Katumuotiin haettiin innostusta muun muassa klubeista ja yökerhoista. Toisaalta sen juuret olivat monissa eri liikkeissä hiphopista ja maailmanmusiikista punkrockiin ja poptaiteeseen.

Kirjaimet, numerot ja graafiset kuviot tekivät ylisuuresta t-paidasta 1980-luvun suosituimman vaatekappaleen. Muun muassa newyorkilaisen taiteilijan Keith Haringinyksinkertaisia graafisia piirroksia ilmestyi kaikkialle.

Leveät vyöt

Tiukalle kurottu vyötärö oli 1980-luvun pukeutumisen tärkein piirre. Kurvikas vartalo tuli taas muotiin, ja vöillä oli valtava merkitys.

Joustavat vaatteet

Elastaanikuidun kehittymisen ja tanssiasumuodin siivittämällä ”stretch-liikkeellä” oli valtavan suuri vaikutus. Elastaania alettiin käyttää alusvaatteiden ja uima-asujen lisäksi myös vaatekankaissa ja -neuloksissa.

Villasta, jerseystä, sametista ja denimistä ilmestyi markkinoille joustavia, seksikkäitä ja tyköistuvia versioita. Urheiluasuissa käytetyt joustavat materiaalit ja mallit levisivät myös käyttömuotiin.

Kirkkaita neonvärejä ja värejä vaihtavia kuvioita käytettiin vaatteissa, koska se oli mahdollista eikä niinkään mietitty, miltä vaatteet näyttivät.

Naisten vaatteisiin poimittiin vaikutteita miesten vaatteista. Sellaisia olivat muun muassa korkeavyötäröiset laskoshousut ja vyön käyttö.

Tällainen otsatukka oli tyypillistä 80-luvulla.

80-luvun meikki- ja hiustyyliä

1990-luvun muoti – yksilöllistä ja omalaatuista 

90-luvun pukeutumisessa kävi oikeastaan kaikki. Jotkut olivat vannoutuneita grunge-faneja ja pukeutuivat kuluneisiin bändi- ja flanellipaitoihin, kun taas toiset olivat juuttuneet 80-luvulle ja pukeutuivat vieläkin kuin kävelevät ilotulitukset. Urheiluvaatteet, moniväriset abstraktit kuviot, napakorut, matalat vaaleat farkut, hawaiji-paidat, caprit, paksupohjaiset kengät ja mustat nahkatakit olivat muodissa.

Musiikilla on aina ollut vahva vaikutus muotiin, ja niin oli 90-luvullakin. Kurt Cobain, Spice Girls, Madonna ja useat räppärit olivat suunnannäyttäjiä.

90-luvun alkupuolella meikissä keskityttiin luonnollisuuteen ja käytettiin esimerkiksi beigeä huulipunaa. Jotkut taas käyttivät mustaa eyelineria ja punaista huulipunaa. 90-luvun loppupuolella ihastuttiin erilaisiin kimalteisiin, joita levitettiin silmien läheisyyteen.

A-LINJAISEN LEIKKAUKSEN SUORITTAMINEN HIUKSILLE

1. Ensimmäiseksi tein osituksen 6-osaan. Tällainen siitä tuli sivusta katsottuna.

2. Takaosan ositus laskee vinosti korviin alkaen pään keskikohdasta.

3. Kolmantena vaiheena olen erotellut osiosta n. 1,5cm  osiot, ja näistä leikkasin mittahiukset muotolinjalle seuraavien kuvien mukaisesti.

4. LEIKKAAMINEN. Leikattuani mittapituuden aloitin seuraavaksi hiusten leikkaamisen takaosasta ja etenin siitä etuosiin.     

 Leikatessa hiusten  on oltava takaa vähän lyhyemmät ja edestä pidemmät.

 Leikatessa on vetosuuntana oltava alaspäin 0-kulmassa.

5. Lopuksi harjoiteltiin kohottavaa föönausta pyöreän harjan avulla. 

Loppukommentti: Tämän näköinen kätteni luomuksen lopputuloksesta tuli, ja olen itse tyytyväinen aikaansaannokseeni huomioiden sen, että opiskelua on kestänyt vasta kaksi viikkoa.

                                                MINUN ENSIMMÄINEN KOULUVIIKKONI


Parturi-kampaajan ammatti on ollut aina unelma-ammattini ja pääseminen opiskelemaan ko. alaa oli minulle unelmien täyttymys.                                                                                                          Koulun aloittamisessa oli hienoa se, että pääsimme melko pian kokeilemaan uusia asioita ja nämä uudet asiat ovat saaneet minut innostumaan entistä enemmän, odotan kovasti, että mitä kaikkea uutta ja jännää opintojen edessä oppii tietämään ja taitamaan.